Matka Maailman Ympäri

2.10 Hämeen yhteiskuljetuksen bussi starttasi kello 18.30 Tampereelta kohti Varkautta ja Suomen partiolaisten syysmestaruuskilpailuita "Matka Maailman Ympäri". Kyydissä oli myös neljä jännittynyttä Napakettua, joista kahdelle kyseessä olivat myös ensimmäiset yökisat. Kisaamaan olivat lähteneet tällä kertaa Ella, Lotta, Laura ja Venla. Vaikka Varkauteen täältä Tampereen seudulta vähän matkaa onkin, matka sujui rattoisasti muun muassa Lauran viikkoa aiemmin olleita synttäreitä juhliessa. Perillä Varkaudessa olimme melko myöhään, joten suoritimme pikaisen majoittautumisen ja ruokailun, jonka jälkeen painettiin päät tyynyn ja ruvettiin lataamaan akkuja seuraavaan vuorokauteen.

Mister Napa mukana, totta kai!

Kisapäivä aamuna pakkasimme majoituskoululla tavarat ja suuntasimme kohti kisakeskusta. Pakko myöntää, että vaikka olimme kisakeskukselle mentäessä hyvin aikataulussa, lopulta meinasi tulla kiire, eikä vähiten pitkistä aamupalajonoista johtuen. Avajaisiin pääsimme kuitenkin ainakin melkein ajoissa, ja kun kilpailut viimein kello 9.45 alkoivat, me neljä Napakettua olimme viikset ojennuksessa ja enemmän kuin valmiita lähtöön. Aloitusrastin maana oli Suomi ja nimi  "kaksoisnuija". Se kuvailikin melko hyvin laitetta, joka rastilla olisi pitänyt saada kasaan. Tarpeetonta ehkä sanoakin, että meidän rakentelu palautui osissa. Ei se mitään, jatkoimme pystypäin Varkauden valloitusta tästä pienestä takaiskusta huolimatta. Suomen jälkeen jatkoimme matkaa Norjaan, jonka nimikkorasti oli nimeltään "Trollin metsästys". Tässä vaiheessa meille alkoi käymään selväksi, että matkamme jatkuisi kirjaimellisesti maailman ympäri: jokainen rasti oli eri maa. "Trollin metsästys" paljastui lopulta matkatehtäväksi, ja yhdeksi lempirasteistamme. Tehtävänämme oli ratkaista vihjeet, ja hakea vihjeiden osoittamista paikoista aina yksi Lego-ukon osanen. Meidän Houstonista tuli lopulta oikein hieno, sääli ettemme saaneet sitä mukaamme kotiin.

Jos kuvailisimme jokaisen rastin tarkasti erikseen, tästä postauksesta tulisi melko pitkäveteistä luettavaa. Sen sijaan saatte tarkemmat selvityksen muutamasta mielenkiintoisesta rastista.

Kisan alku oli melko suunnistuspainotteinen. Rastit "Siperian kartoitus" ja "Pekingistä Shanghaihin" olivat molemmat kisan alkupäässä. Vaikka suunnistukset tuottivat tällä kertaa hieman hankaluuksia, kaikki löysivät lopulta tiensä metsästä ulos ja pienen ruokatauon jälkeen matka jatkui kohti Aasian ja Australian maita. Kisan alkuun pääsimme myös maistelemaan järvikylän herkkuja rastilla, jolla piti tunnistaa yrttejä. 

Näistä alkaa tulla meidän tavaramerkki: roiskeläpät on parasta kisaevästä!

Yksi mielenkiintoisista (joskaan ei miellyttävistä) rasteista oli nimeltään "Šerpojen siivillä" Maana oli Nepal, ja tehtävänä auttaa vuoriston asukkaita kantamalla vettä, apunaan vain sanomalehti, jätesäkki ja pakastepussi. Vettä sai purosta, jonka jälkeen veden joutui kantamaan ylös erittäin jyrkkää ja pitkää mäkeä pitkin. Voimme sanoa, että jätesäkillinen vettä ei ole mikään kevyt kuorma, ja Laura saikin palkinnoksi tältä rastilta märät ulkohousut. Netistä löytyy videomateriaalia muutamalta rastilta, tämä on yksi niistä. Tästä linkistä pääset kilpailujen nettisivuille, jossa tosiaan muutamasta rastista videokuvaa.

Lempparirasteihimme kuului "Trollin metsästyksen" lisäksi myös "Liaanien lomassa", joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan sananselityspeli. Selittäjäksi pääsi Lotta, ja me muut menimme puiden väliin viritetyn pressun toiselle puolelle. Sanat liittyivät sademetsään, mutta rasti oli meille helppo. Lotalla oli hyvät selitystaidot, Laura tiesi apinat, Venlalta löytyi kasvitietoutta ja Ella hoiti loput. Vaikka rasti oli simppeli, Napaketut tykkäsivät!

Seuraava mielenkiintoinen rasti oli ehdottomasti Australian rastit,  "Canberran keitto" ja "Metsästysväline". Canberran keitto osoittautui erittäin maukkaaksi linssikeitoksi, metsästysväline etukäteisarvailujen mukaisesti bumerangiksi. Ella ja Venla päätyivät kokkailemaan, Lotta ja Laura joutuivat epätoivoiseen taisteluun bumerangin ja lehtisahojen kanssa. Meillä Napaketuilla ruokapuoli on aina ollut rakentelua vahvempaa, mutta ainakin meillä oli hauskaa muotopuolta banaanilättyä aka. bumerangiamme rakentaessa. Australian rastin aikana lokakuinen ilta alkoi pimenemään, ja rastilta lähdettäessä jouduimmekin sytyttelemään otsalamppuja.

Kuinka monta Napakettua tarvitaan rakentamaan yksi muotopuoli bumerangi? Vastaus on kolme.

Yksi mainitsemisen arvoisista rasteista on "Amerikanrautaa", ja kuten nimestä voi päätellä, maa oli Yhdysvallat. Rastille tultaessa huokasimme syvään: jouduimme kantamaan auton sivuikkunalasia, johon piti kirjoittaa permanenttitussilla vastaukset autoaiheisiin kysymyksiin. Ja kysymyksethän siis koskivat autoja, ja rasti oli pääosin auton osien tunnistamista. Olimme melkoisen hukassa rastilla, sillä neljä tyttöä ja kokemus autoista ja moottoreista olematon, ei ole ihanneyhdistelmä. Varsinainen yllätys odottikin maalissa; olimme saaneet yhdet koko kisojen kovimmista pisteistä! Ja kisaamassahan oli siis esimerkiksi täysi-ikäisistä miehistä koostuvia joukkueita, joilla luulisi jotakin kokemuksia autoista olevan...

"Usain Bolt" niminen rasti oli monimutkainen, mutta itseasiassa melko kiva rasti . Metsään oli viritelty jamaikalainen "ostoskeskus". Toisin sanoen puiden väliin oli ripustettu pyykkinaruja (jokainen pyykkinaru vastasi yhtä kauppaa), joissa riippui erihintaisia vaatekappaleita. Tehtävänä oli löytää Boltille mahdollisimman halpa asukokonaisuus managerin antamien ohjeiden mukaan. Hommaa mutkisti erilaiset "alennuskupongit" (esim: Osta tästä kaupasta paita; saat sukat ilmaiseksi!), Jamaikan dollareilla ja euroilla pyörittely sekä se, ettei ostoskeskuksessa saanut olla minkäänlaisia muistiinpanovälineitä mukana. Kaikki oli siis tehtävä oman muistin varassa. Rastista selvisimme lopulta Lotan erinomaisten päässälaskutaitojen ansiosta, mutta jostain syystä lopullisissa tuloksissa kaikki joukkueet saivat tästä rastista täydet pisteet.

Lakisääteisen tauon paikka!

Tässä vaiheessa kisaa kello oli melko paljon, ja me tavoillemme uskollisena porukan häntäpäässä. Lähestyimme kuitenkin hitaasti mutta varmasti yörastia. Väsymys painoikin sen verran, että onnistuimme missaamaan matkatehtävän vihjeestä sellaisen pienen asian, että Lego-ukon osasen piilopaikka oli pieneläinten hautausmaan nurkassa ei itse hautausmaalla! Onneksi emme tainneet olla ensimmäiset hautausmaalla harhailijat. Väsymystä karkotettiinkin muun muassa tanssimalla. Antti Tuiskun Keinutaan on ihan kelpo tanssikappale kello kymmenen aikaan kirpeässä syysillassa ei-niin-kevyt rinkka selässä.

 Illan muihin rasteihin kuului lisäksi "+598", jossa oli kysymyksiä Uruguaysta, solmurasti "Seitsemän solmua", sekä ensiapurasti "Ennakoimatonta autoilua". Viimeinen rasti ennen yörastia oli "Furaha ya jioni". Rastilla meidät ohjattiin ensin telttaan, jossa pyöri non-stoppina tarina afrikkalaisen perheen iltatoimista. Kun olimme kuunnelleet tarinan riittävän monta kertaa ja painaneet sen mieleemme, siirryttiin varsinaiselle suorituspaikalle, jossa piti näytelmän keinoin toistaa äskeinen tarina mahdollisimman tarkasti. Rasti oli kiva kevennys ennen yön urakkaa.

Jesari: pt-kisojen tärkein varuste.

Kuten jokainen ikinä yösarjoissa kilpaillut tietää, suurin urakka oli vasta edessä. Saavuimme yörastille noin kello yhdentoista maissa. Yörastin maana toimi Uganda. Ensimmäiseksi kävimme hakemassa rastien ohjeet, jonka jälkeen lähdimme majoittumaan. Koska tulimme yörastille lähes viimeisinä, saimme yöpymispaikan telttarivistön päästä, mutta paikka osoittautuikin lopulta melko hyväksi rauhallisuutensa ja polttopuupinon läheisyyden ansiosta.

Rastit, jotka yöllä piti suorittaa, olivat "Ugali & Bunyoro stew", "Iso vesi Afrikassa", sekä "Näppäillen soi". "Ugali & Bunyoro stew" paljastui Ugandalaiseksi ruokalajiksi, jonka valmistuksessa käytettiin ennen kaikkea maissijauhoja sekä lihaa. "Iso vesi Afrikassa" taas paljastui rastiksi, jossa piti keittää punakaalista indikaattoriliuosta, ja sen jälkeen arvioida erilaisten näytteiden pH-arvoja oman indikaattoriliuoksen avulla. Nämä kaksi tehtävää piti palauttaa kello 02.00 mennessä. "Näppäillen soi" oli rakentelutehtävä, jossa piti rakentaa peukkupiano puupölkkyä kaivertamalla, sekä pianolle kotelo kahvipusseista. Tähän tekeleeseen oli varattu aikaa meidän kohdallamme kello 05.00 asti. Tiedossa oli siis pitkä yö.

Teltan pystytyksen ja pakollisten vessakäyntien jälkeen aloitimme tehtävien tekemisen. Jako muodostui lopulta melko selkeästi, Ella pääsi kokiksi, Venla keitteli indikaattoriliuosta, Laura teki peukkupianoa ja Lotta peukkupianolle koteloa. Onneksi meillä oli kaksi ruuanlaittovälinettä mukana, muuten olisi tullut melkoinen kiire. Venla ja Ella saivat kuitenkin tekeleensä ajoissa valmiiksi, ja käytyään yhdessä arvioimassa näytteiden pH-arvoja, Ella siirtyi taas kattiloiden äärelle, tällä kertaa keittelemään nälkäisille Napaketuille yöpalaa ja Venla siirtyi Lauran ja Lotan avuksi rakentelemaan. Kuusi tuntia kuulostaa melkoisen pitkältä ajalta tuollaisen rakentelun suorittamiseksi, mutta me käytimme koko ajan loppuun, ja lopulta sekä peukkupianomme että kotelomme palautui osasissa.  (Okei, peukkupianon kohdalla vika oli osittain kisajärjestäjien: ennakko-ohjeeseen oli laitettu vääränlainen ruuvimeisseli.) Pääsimme siis nukkumaan vähän kello viiden jälkeen aamuyöstä, ja kun lähtöaikamme oli rastilta yhdeksän maissa, meillä oli aikaa nukkua kolmisen tuntia.

Aamulla herääminen oli täyttä tuskaa, mutta kovin ponnistuksin saimme itsemme hereille ja valmiiksi niin, että poistuimme rastilta ajoissa. Aamupalaa emme tosin olleet ehtineet vielä syödä, joten leiriydyimme heti ruokailemaan. Ruokataukomme aikana kaikki vähäisetkin takanamme olleet joukkueet valuivat ohitsemme, ja olimme koko joukon viimeisenä. Onneksi saimme kuitenkin syötyä, sillä vaikka pahin oli jo takanapäin, rasteja oli vielä edessäpäin. Jos olimme ennen ruokaa olleet äärimmäisen nälkäisiä ja väsyneitä, enää olimme äärimmäisen väsyneitä.

Sunnuntaina oli ohjelmassa vielä yksi suunnistus, bumeranginheittoa sekä rasti nimeltään

"Denaarista euroon", jossa oli kysymyksiä rahoista. Toiseksi viimeinen rasti oli Tanska ja nimeltään "H.C. Andersen", joka oli mukavan rento sunnuntain partiodarrassa. Rasti oli nopeusrasti, jossa piti käydä juoksemassa noin kahdenkymmen metrin päässä olevan partiolaisten adventtikalenterin luokse, avata luukku, juosta takaisin oman vartion pahvilaatikon luokse, johon oli kirjoitettu numerot 1-24, jokaiselle adventtikalenterin luukulle omansa. Rastikäskyn yhteydessä meille oli annettu pussi, joka sisälsi erilaista pikkutavaraa. Nyt nämä pikkutavarat piti laittaa oikean päivämäärän kohdalle pahvilaatikon sisälle sen kyljessä olevista rei'istä, sen mukaan mikä kuva oli paljastunut adventtikalenterista.

Tanskan jälkeen jäljellä oli enää loppurutistus. Vuorossa oli Suomi toisen kerran, rastinaan "Amazing Race", jossa muisteltiin vähän kisassa olleita maita ja rastien järjestystä ja sisältöä. Rastin aikana alkoi hiukan tihuttaa tihkusadetta, joten voisi sanoa maalintuloajoituksemme olleen täydellinen. Maaliinpääsy ainakin suunnilleen ehjänä oli ollut meidän tavoite näille kisoille ja se toteutettiin, jes!

Kun pääsimme kisakeskuksen ovista sisään, käväisimme katsomassa tuloslistoja, jonka jälkeen suuntasimme suihkuu. Suihku tulikin tarpeeseen vuorokauden metsässä rämpimisen jälkeen. Suihkun jälkeen suuntana oli ruokala. Tämän jälkeen kaikki Napaketut Lauraa lukuun ottamatta suuntasivat läheiseen McDonaldsiin toiselle ruokakierrokselle. Tämä päähänpisto johtui siitä, että olimme kisatessa tsempanneet toisiamme haavekuvilla kunnon hampurilaisateriasta :D.

Napakettujen ja parin Napaketun kaverin mäkkisafkat. 

Kotimatkalle lähdimme kaikki äärimmäisen väsyneinä, mutta ihan tyytyväisinä itseemme. Maaliin päästiin, eikä me lopulta ihan viimeisiäkään tulosluettelossa oltu. Kotimatka kului bussin penkeillä nukkuessa sekä kisoista saatujen ystävien kanssa oleillessa. Kiitos kisanjärjestäjille hyvin järjestetyistä kisoista, kanssakilpailijoille ja uusille kavereille hyvästä seurasta, sekä onnea kaikille palkinnoille päässeille! Tuloksia niitä etsiville löytyy täältä. Vielä loppuun lainaus, joka tiivistää hyvin viikonlopun tunnelmat. Lainaus on pöllitty Vestigatio Kalmian mainosnenäliinapakkauksista. Katsotaan, löytääkö meidät Napaketut maaliskuussa sieltä...

"Nenä vuotaa, jalkoihin sattuu ja univelka painaa... Pääsehän pian taas uudestaan?"

Napakettujen kevätkuulumisia

Haluamme näin alkuun pahoitella pitkää taukoa, joka meille kevätkiireiden myötä syntyi. Kevään viikonloput olivat lähes täynnä partiota, joten kerrottavaa olisi kyllä löytynyt, minkä takia ajattelimme kertoa kaikesta kevään aikana tapahtuneesta yhdessä postauksessa.

Tarpojien Taitopäivä - MasterChef

Osallistuimme ensimmäiseen Tarpojien Taitopäiväämme 28.3. Ohjelmassa oli MasterChef-tyylistä kisailua ennalta jaetuissa joukkueissa. Napakettuja edustamassa olivat Ella ja Lotta, jotka kisasivat joukkueessa numero kaksi, yhdessä kahden Hämeenkyrön Hälläpyöräläisen kanssa. Ensimmäisenä päivän ohjelmassa oli majoitteiden pystyttäminen sadesuojiksi. Aivan liian monen oksista karsitun puun ja kaatumisen jälkeen ruuanlaitto voitiin aloittaa. Ruoka-annoksia päivän aikana valmistettiin yhteensä kolme, joista ensimmäiseksi valmistimme crème brûlée juustokakun. Ruoka-aineiden kanssa jokaiselle joukkueelle jaettiin yksi iso foliovuoka, jota eräs joukkue, joka kilpaili numerolla kaksi, ei tajunnut käyttää, vaan päätyi hieman omaperäisempään ratkaisuun tekemällä kolme pienempää juustokakkua. Ongelmaahan ratkaisussamme ei ollut, paitsi kakun päälle paahdettavan rapean sokeripinnan tekeminen, sillä olimme asetelleet kakkumme puiselle tarjoilulautaselle.

Toinen annoksista oli kolmiosainen, sillä tehtävänä oli valmistaa palsternakkasipsejä, sipulirenkaita ja ranskalaisia. Valmistus olisi ollut huomattavasti yksinkertaisempaa, jos valmistusvälineenä olisi ollut jokin muu kuin Trangia. Ainoastaan uppopaistettavat ranskalaiset saimme paistaa kattilassa järjestäjien valvonnan alla. Rasvapaloiltakaan ei täysin vältytty, sillä vieressämme kilpaillut joukkue sai rasvansa roihahtamaan pikku liekkeihin. Joukkueen ja järjestäjien nopean toiminnan ansiosta palo kuitenkin saatiin sammutettua ja heidän sadesuojansa pelastettua suuremmilta vahingoilta. Toisen annoksen ruuanlaittoajan loppuessa kaikki joukkueet kutsuttiin koolle. Ainakin meidän joukkueellemme selvisi vasta tässä vaiheessa päivää, että kyseessä oli todella kilpailu, sillä nyt oli ensimmäisen arvostelukierroksen vuoro. Jokainen joukkue kiersi katsomassa kaikkien muiden kolmentoista joukkueen työskentelypaikat. Tarkoituksena oli arvostella sillä hetkellä arvioinnin kohteena olleen annoksen ulkonäkö, luovuus ja työpisteen sotkuisuus. Ensimmäisen arviointikierroksen jälkeen valmistimme viimeisen annoksen, avokadopastaa ja ananassmoothieta. Avokadopasta oli päivän lämmin ruoka, jonka valmistuksen jälkeen ruuasta eroteltiin näytille pistettävä annos, ja loput saimme syödä.

Kaikkien joukkueiden syötyä oli toisen arviointikierroksen vuoro. Ensimmäisellä kierroksella olimme arvioineet palsternakkasipsejä, ranskalaisia ja sipulirenkaita, ja nyt vuorossa oli crème brûléet, avokadopastat ja ananssmoothiet samoilla arviointiperusteilla kuin ensimmäisellä kierroksellakin. Lopuksi vuorossa oli työpisteidemme siivous, pakkaaminen ja sadesuojien purkaminen. Juuri ennen kotiinlähtöä oli palkintojenjaon vuoro. Joukkueemme suuresta sotkuisuudesta huolimatta muut 13 joukkuetta olivat äänestäneet meidät voittajiksi. Palkinnoksi voitostamme meille annettiin ruskeat, MasterChef-tyylisiksi painatetut essut. Päivän lopuksi jäi myös hieman haikea fiilis, sillä tämä oli viimeinen mahdollisuutemme osallistua Tarpojien Taitopäiville.

Amazing Race Tampere

Kiirastorstaina 2.4. kokoonnuimme Akaan alueen samoajien kanssa Lempäälän juna-asemalle. Olimme osallistumassa Akaan alueen samoajille järjestettävään Amazing Race -tyyliseen kilpailuun, eikä tulevasta ollut tietoakaan. Tiesimme vain ennalta jaetut joukkueemme ja reissumme loppuvan lauantaina Lempäälän keskustaan, mutta muuten kaikki oli täysin mysteeriä. Kaikkien saavuttua juna-asemalle ja löydettyään joukkueisiinsa, saimme käsiimme kirjekuoret. Kuorissa oli loppupäivämme ohje, Tampereen kartta, kaikille joukkueemme jäsenille junaliput Tampereelle ja kahden vuorokauden ajan toimivat bussikortit. Torstaina ainoana tehtävänämme oli selvittää tiemme Tampereen Hervantaan Tervaksen Tekijöiden kololle, joka toimi torstain varikkona. Tarkoituksena oli mennä ensimmäiseksi junalla Tampereelle ja Tampereella löytää oikeaan bussiin. Bussipysäkiltä alkoi Napakettuja sisältävien joukkueiden kilpajuoksu kohti varikkoa, Camillan ja Lotan joukkueen selvitessä ensimmäisenä ja Lauran joukkueen tullessa aivan perässä. Iltaa vietimme suklaakakkujen leivonnan merkeissä ja toisiimme tutustuessa.

Lauantaina joukkueemme lähtivät myös täysin peräkkäin kohti Tampereen teknillistä yliopistoa. Yliopiston vieressä pelailimme erilaisia pihapelejä, minkä jälkeen matkamme jatkui kohti Kalevaa. Kalevassa tehtävänämme oli ottaa kuva ennalta määrättyjen paikkojen kanssa. Paikkoina toimi mm. Juice Leskisen hauta ja Kalevan uintikeskus. Kaikki kohteet kuvattuamme ohjeenamme oli mennä Tampereen tuomiokirkolle. Kirkossa ihailimme taidetta ja rastin tarkoituksena oli kertoa mielipiteitä kirkossa sijaitsevista Hugo Simbergin maalauksista. Kirkolta matka jatkui kohti Pyynikin näkötornia, jossa sijaitsi ruokarasti.

Parkkipaikalla kokkaillessamme pääsimme toimimaan myös jonkinlaisina turistikohteina aasialaisten turistien kuvatessa meitä. Ruokarastilla syötyämme, käväisimme pikaisesti näkötornissa bongaamassa seuraavan varikkomme. Varikkoa ennen oli tehtävänä vielä, samaan tapaan kuin Kalevassa, kuvata kuusi kohdetta, joita mm. olivat Lauri Viidan synnyinkoti ja Pispalan portaat alhaalta ja ylhäältä. Paikkojen löytämiseksi sai onneksi käyttää apuna nettiä ja muutamia puheluitakin taidettiin soitella. Varikolle ensimmäisenä selvisi Lauran joukkue, Lotan ja Camillan joukkueen tullessa paikalle toisena. Varikkonamme toimi tälläkertaa autokorjaamo.

Illalla pääsimme vielä peseytymään Rajaportin saunalla. Aamulla kaikki joukkueet jatkoivat yhdessä bussilla ja junalla matkaansa Lempäälän keskustaan. Kohteenamme oli Erä-Pirkkojen ja Kanavan Vartijoiden kolo, jossa söimme aamupalaa. Lempäälän keskustassa meille oli järjestetty rasteja, joissa mm. vastailimme Akaan alueen lippukunnista oleviin kysymyksiin, etsimme pääsiäismunia ja sijoittelimme Suomen kaupunkeja hiekkakenttään piirretylle kartalle. Lopuksi maalissa rakensimme taskulamput. Kaikkien saavuttua maaliin oli palkintojenjako. Voittajajoukkueelle (Lauran joukkue) annettiin palkinnoksi, pääsiäisen kunniaksi, suklaapupu.

Haiku 2015

Haiku 2015 kisailtiin 25.4. Ylöjärven maastoissa. Kyseessä oli siis Hämeen partiopiirin Oranssin ja Vihreän sarjan kevätmestaruuskilpailut. Napakettuina tällä kertaa kilpailemassa oli Laura, Lotta, Ella ja Camilla. Vartiomme oli siis vajaa, mikä vaikeutti huomattavasti esimerkiksi rakennustehtävien tekemistä. Aloitusrastilla rakensimme japanilaiset geta-kengät, jotka eivät meiltä täysin onnistuneet. Matkatehtävänä oli kirjoittaa tanka-runo partioihanteista. Ensimmäisellä varsinaisella rastilla tehtävänä oli kulkea merkitty reitti ja nimetä reitin varrella kuvissa esiintyviä pilviä, kertoa missä korkeudessa ne sijaitsevat ja ennustivatko ne hyvää vai huonoa säätä. Reitti kulki keskellä jonkinnäköistä sotilasaluetta ja olimme hieman hämmentyneitä, kun vastaan tuli "Pääsy kielletty ilman lupaa" -kylttejä.

Merkitty reitti päättyi seuraavalle rastille, jossa tunnist.. arvailimme japanilaisten elokuvien ja tv-sarjojen tunnusmusiikkeja. Oma tietoutemme rajoittui lähinnä Pokémoniin, joten pisteet rastilta eivät olleet erityisen hyvät. Rastilla numero kolme tarkoituksena oli tehdä pannunalunen kolmesta levitetystä osmonsolmusta, jonka jälkeen ne oli tarkoitus ommella yhteen. Lisäksi narujen päät piti rihmata. Meidän pannunalusemme jäi ajan puutteen takia kolmeksi hieman pienemmäksi pannunaluseksi. Seuraava rasti oli yhdistetty kätevyys- ja ruokarasti. Ruokarasti oli omien kokemuksiemme perusteella erilainen, sillä rastilla oli nähtävissä ohje ilman pisteiden menettämistä. Lisäksi rastilla askarreltiin ja maalattiin viuhka.

Viidennellä rastilla rakennettiin ensin palapeli, jonka jälkeen vastattiin palapeliin muodostuneisiin kysymyksiin. Kysymykset olivat tulevasta ja menneistä Jamboree-leireistä. Seuraavalle rastille mentäessä koeteltiin myös suunnistustaitojamme. Rastilla meidän täytyi siirtää puikoilla sokeripaloja kahden pakasterasian välillä mahdollisimman nopeasti. Rasti seitsemän oli yksi vaikeimmista suunnistusrasteista Napakettujen historiassa. Suunnistettavia kohteita rastilla oli kaksi, joiden löytämiseen meiltä kului aikaa paljon. Löysimme kuitenkin lopulta maaliin, jossa sijaitsi seuraava rasti. Tällä kertaa vuorossa oli kanji-merkkejä. Ensiksi saimme katsella 20 sekuntia laatikkoa, jossa oli 20 kanji-merkkiä ja niiden vieressä kuvat, siitä mitä tuo merkki tarkoitti. Lopuksi meillä oli kolme minuuttia aikaa järjestellä toisessa laatikossa vastaavat kanji-merkit kuvien viereen. Rastin jälkeen pysähdyimme viettämään ruokataukoa.

Rastilla yhdeksän pääsimme "kalastamaan". Tehtävänä oli "kalastaa" muovilaatikosta magneetilla paperisia kaloja, jonka jälkeen kalat piti tunnistaa ja asettaa ne oikeaan säilyketölkkiin. Viimeinen rasti oli ensiapua. Rasti oli kaksiosainen, ja ensimmäisessä osassa vastailtiin lämpösairauksia koskeviin kysymyksiin. Toisessa osassa tehtävänä oli järjestellä ensiapulaukku siististi. Rastin jälkeen alkoi myös kisoihin perinteisesti kuuluva kiri. Kiritaipaleen varrella oli kuvia piirroshahmoista, joista vastauslomakkeeseen piti kirjata hahmot, jotka ovat tehty Japanissa. Maaliviivan ylitettyä piti enää vain ilmoittautua kisakeskukselle. Loppujen lopuksi sijoituimme kisassa kolmansiksi. Olimme sijoituksesta ylpeitä, sillä olimme liikkeellä vajaalla vartiolla. Kuvaajien kisasta ottamia kuvia voi katsella täältä.

Reissu 2015

Hämeen Partiopiirin paraatiretkipäivä, joka tunnetaan myös nimellä Reissu 2015, järjestettiin 17.5. Tampereella. Oma lippukuntamme oli järjestänyt Tampereelle bussikyydin. Napaketuista tällä kertaa mukana olivat Ella, Laura, Camilla ja Lotta. Tampereelle saavuttuamme suuntasimme Koskipuistoon, jossa yleisöä oli viihdyttämässä juontajat ja hiphop-trio Mansesteri. Oma lippukuntamme oli sijoitettu yleisössä niin, ettemme nähneet paikaltamme juurikaan mitään lavalle. Koskipuistosta alkoi varsinainen paraatiosuus, joka tänä vuonna marssittiin Koskipuistosta Hämeenpuiston kautta Särkänniemeen. Lopuksi jäimme viettämään päiväämme Särkänniemeen yli 3000 muun partiolaisen kanssa. Laitteissa hurvittelun lisäksi Särkänniemeen oli järjestetty ohjelmaa, kuten mobiilisuunnistusta.

Rundi 2015

Suomen Partiolaisten kevätmestaruuskilpailu Rundi kilpailtiin 23.5. Kauniaisissa ja Espoossa. Napakettuina kisaamassa olivat Lotta, Laura, Ella, Venla ja Venlan pikkusisko Emma. Aloitusrastilla oli tälläkin kertaa vuorossa rakentelua. Tehtävä oli rakentaa onki. Varsinaista vapaa ei ongessa ollut, vaan tehtävänä oli sahata ja pyöristää laudasta puupalikka, joka toimi ongen "vapana". Ensimmäisellä rastilla oli vuorossa suunnistusta. Karttaan oli merkitty maita, joista täytyi hakea ne maat (eli rastit), joihin Suomen passilla voi matkustaa ilman viisumia. Rastin jälkeen alkoi matkatehtävä, joka sekin oli suunnistusta. Tarkoituksena oli hakea varsinaisten rastien lähettyviltä viisi rastia, joissa jokaisessa oli jokamiehenoikeuksiin liittyvä kysymys. Rastilla kaksi pääsimme suunnittelemaan junareittejä. Rastilla meille annettiin tietyt junareitit, joihin meidän täytyi etsiä aikatauluista mahdollisimman nopeat junat. Vaikeutta rastiin toi todella lyhyt aika ja matkat, joiden tekemiseen tarvittiin monia vaihtoja. Seuraavaksi vuorossa oli purjeveneen osien tunnistamista. Vartiostamme kukaan ei ole juurikaan purjehtinut, jonka takia jouduimme arvailemaan osien nimiä. Onneksi rasti oli toteutettu niin, että osien nimet oli annettu valmiiksi, joten saimme rastista edes hieman pisteitä.

Ja Laurahan siis ei ole Piltin ystävä.

Rasti neljä oli ruokarasti. Ruokarastilla tehtiin tällä kertaa omeletti ja kaakaota kermavaahdolla. Lisäksi ruokarastilla MasterCheffimme Ella ja Lotta pukeutuivat valkoisiin kokinhattuihin ja Tarpojien Taitopäiviltä voittamiinsa essuihin. Ruokarastin jälkeen matkamme jatkui ensimmäistä kertaa kisan aikana metsään. Viidennellä rastilla oli eräänlainen älypeli, jossa neljä erikokoista laatikkoa piti siirtää eri alustalle siten, että vain yhteen laatikkoon sai koskea kerrallaan ja suurempi laatikko ei saanut missään vaiheessa olla pienemmän päällä. Seuraavalla rastilla tunnistettiin uhanalaisia nisäkkäitä. Nisäkkäiden tunnistus oli tehty siten, että kaikki vartion jäsenet seurasivat omaa polkuansa, jossa oli kymmenen numeroitua vihjettä jostakin nisäkkäästä. Kaikilla esimerkiksi vihje 1 oli samasta nisäkkäästä. Vihjeinä oli kuvia, äänitallenteita ja jotakin tietoa kyseisestä eläimestä. Lopuksi tarkoitus oli, että vartio kokoontuu yhteen ja miettii saamiensa vihjeiden perusteella mistä nisäkkäistä on kyse. Kiitokset myös järjestäjille, sillä ensimmäisenä eläimenä oli napakettu. ;)

Rastilla seitsemän oli vuorossa taas suunnistusta. Suunnistus tapahtui kompassin asteikon avulla ja matkat olivat lyhyitä. Lisäksi matkalla vastailtiin eri maista oleviin kysymyksiin. Kahdeksannella rastilla vuorossa oli ensiapua. Ensiapu oli mielestämme helppo, sillä rastilla oli vain tajuton, jonka päästä vuosi hieman verta, sekä sokkipotilas. Seuraava rastilla tunnistettiin ääninauhalta murteita ja sijoitettiin Suomen kansallispuistoja kartalle. Viimeisellä rastilla luettiin tekstejä hedelmistä ja vihanneksista, joiden perusteella meidän piti tietää mistä hedelmästä/vihanneksesta oli kyse. Lopuksi vastailtiin vielä näitä hedelmiä/vihanneksia koskeneisiin kysymyksiin. Maaliin päästyämme oli yllätys todella suuri. Olimme tuloslistojen kärjessä. Viimeisten pisteiden ilmaantuessa putosimme toisiksi, jonne loppujen lopuksi jäimme erittäin pienellä piste-erolla. Kisoista löydät kuvia ja voit lukea lisää täältä.

Lopuksi haluamme kertoa hieman tulevasta. Siirrymme kesän jälkeen samoajiin, eli tarpoja-ikäkautemme on lopussa. Alamme itse johtamaan nuorempia, mutta tämä ei ole blogimme loppu. Blogiimme tulee postauksia mahdollisuuksien mukaan, kun jotakin tapahtuu ja jossakin olemme menossa. Ainakin tällä hetkellä syksy näyttää hyvin täydeltä partion suhteen, joten todennäköisesti alkusyksystä postauksia on ainakin tulossa. Ja vaikka Napakettujen tarpojavartio syksyllä hajoaa, olemme partion yhdistämä tiivis kaveriporukka, jota yksi siirtyminen ei riko. Toivon mukaan tulette meitä myös näkemään kisoissa Napaketut -nimellä :)

Kalevalan kankahilla -Louhi 2015

14.3 oli kesästä asti kauan odotettu päivä, eli Suomen Partiolaisten talvimestaruuskilpailut, jotka tunnetaan myös nimellä Louhi 2015. Kuten kisa-aamuina yleensäkin, herätys oli aikaisin. Menimme kisapaikalle Hämeen partiopiirin bussikyydityksillä, ja bussimme lähti jo kello 6.50. Ihan liian aikaista lauantaiaamuksi! Kokoonpanossamme oli Laura, Lotta, Ella, Venla, ja edellisestäkin kisapostauksesta tuttu Venlan pikkusisko Emma. Ongelmia kohtasimme jo ennen kisapaikalle saapumista, sillä bussimme aikoi ajaa meidät väärälle golfklubille. Onneksi pääsimme ainakin melkein ajoissa kisakeskukselle Kytäjän golfklubille. Kisapaikalle saapumisen jälkeen hoidettiin pakolliset jutut, eli ilmoittautumiset ja kisalookin päivittämiset. Avajaiset viivästyivät hieman, mutta hieman ennen kello kymmentä lähtömerkki puhallettiin.

Kuva: Mikko Roininen

Lähtötehtävä oli yllätys, yllätys, rakentelua. Tehtävänämme oli rakentaa puulelu nimeltään "kaksi seppää". Tehtävä osoittautuikin astetta hankalammaksi. Kilpailutyöhön täytyi esimerkiksi porata yhdeksän reikää, ja meillä oli hieman teknisiä ongelmia vintilän kanssa. Täytyy ikävä kyllä tunnustaa, että työ palautettiin lopulta osissa, kun 80 minuutin aikaraja ylittyi. Ei se mitään, ja matka jatkui leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä ensimmäiselle rastille. Tällä rastilla piti tunnistaa erilaisten köysien materiaaleja annetun kaavion avulla. Lisäksi rastilla oli myös huippukiva suunnistustehtävä, jossa piti katsoa kahdesta kartasta, kumman rastimääritykset olivat oikeat. Suunnistusrastin aikana Laura löysi pusikosta myös Älyn Valon, sammuneen hehkulampun, jota kannoimme koko kisan mukanamme, ja jonka ansiosta kisaonnemme kääntyi :D

Rasti numero kakkosella pitikin sitten tunnistaa eläinten osia ja eläimet, jolta nämä osat oli otettu. Kaikki näytti niin samanlaiselta, että ainakin meidän vastauspaperi näytti suunnilleen tältä: haukka, haukka, haukka SILKKIUIKKU, haukka... Tarpeetonta ehkä sanoakin, että tämä rasti ei ollut niitä mieluisimpia...  Seuraavana olikin sitten vuorossa rakentelua, ja siihen yhdistetty ruokarasti. Tehtävänä rakentelussa oli valaa sian suoleen kynttilä, sekä rakentaa kynttilälle tuikkuteline. Tämäkin rakentelu oli muuten todella, todella vaikea! Ruuaksi taas piti valmistaa Atlantin munat niminen ruoka-annos, eli leivän päälle pinottiin lohta, ja lohen päälle uppomuna. Kokonaisuus viimeisteltiin hollandaisekastikkeella, jossa tosin meillä oli niin paljon etikkaa, ettei annos maistunut miltään muulta.

Kakkosrastin jonossa koristuksena oli hyvin talvinen asetelma :D 

Ennen kisaa kaikki olivat vähän opetelleet Kalevalaa. Nelosrastilla tämä vaivannäkö todella kannatti, sillä tehtävänä oli yhdistää Kalevalan runovärssyjen alut niiden loppuihin. Kiva tehtävä, tuumittiin me, ja vetäistiin tehtävästä täydet pisteet. Rastin jälkeen pidettiin hyvin ansaittu ruokatauko, voimme sanoa, että kisan tässä vaiheessa roiskeläpät maistuivat! Täysillä vatsoilla lähdettiin kohti seuraavia rasteja, joista kuutosella piti tunnistaa tunnustelemalla, missä laatikossa oli suolaa, missä jauhoja, ja missä rahaa, sekä arvioida niiden määrät. Rasti seitsemän oli lempirastejamme: kolme meistä (Venla, Ella ja Emma) sidottiin vyötäröstä kiinni köysiin, joiden toinen pää oli kiinni puussa, ja tehtävänä oli letittää mahdollisimman pitkä ja tiivis letti. Rastilta lähdettäessä piti tunnistaa kuivuneita talventörröttäjiä.

Kisoissa ruokailu ja huulipunan laitto on erittäin tärkeää.

Olimme viettäneet suurimman osan kisa-ajasta päiväsarjojen hännillä ja rastille kahdeksan mennessä olimme viimeisiä. Kuvittelimmekin olevamme paljon muita vartioita jäljessä, mutta rastilla olikin lähemmäs kymmenen muuta vartiota. Rastilla tehtävänä oli viestinä tunnistaa suunnistus- ja peruskartan karttamerkkejä. Hyvänä puolena rastissa oli, ettei tunnistuspaikalla ollut pakko tehdä mitään. Rastin jälkeen tajusimmekin, että matkaa maaliin oli vain yhden rastin verran. Kuitenkin tässä vaiheessa kisaa tunnelmamme oli likimain tämä:

Viimeinen rasti olikin sitten perinteinen ensiaputehtävä. Tehtävän a-osassa meidän piti tunnistaa mustavalkokuvista erilaisia ensiapuun liittyviä välineitä (kuten punkkipihtejä ja turvavyöleikkureita). B-osassa tehtävänä oli ympyröidä vaihtoehdoista diabeettisen verensokerin laskusta aiheutuvia oireita ja niiden hoitokeinoja. Rasti oli omasta mielestämme loistava, sillä yhdellä nimeltämainitsemattomalla vartiomme jäsenellä on ollut 12 vuotta diabetes ja tietenkin hän tiesi suurimman osan oireista ja hoitokeinoista. Luulimme rastin olleen viimeinen ennen maalia, mutta rastin perässä oli välittömästi seuraava rasti. Rasti oli kilpailun kiri, jossa tehtävänä oli arvioida, kuinka kauan vartioltamme kestää maaliin meno ja tämän jälkeen mahdollisimman tarkasti selviytyä maaliin arvioidussa ajassa. Tämän rastin pisteet, kuitenkin hylättiin pistetilastoista tuntemattoman syyn takia. Maalirastilla, kilpailukeskuksen parkkipaikalla, tehtävänämme oli vielä vastata kymmeneen kysymykseen Koirien Kalevalasta. Rastilla kysymyksiin vastattiin suullisesti ja vastauksen ollessa väärin juostiin sakkokierros, eli rastilla nopein aika sai parhaat pisteet. Tietenkin olimme valmistautuneet ja lähes kaikki meistä oli lukeneet Koirien Kalevalan, joten saimme rastilta täydet pisteet. Lopuksi hommanamme oli kävellä kisakeskukseen. 

Maaliin saavuimme viimeisinä, mutta partiotaitokilpailuissahan se ei haittaa, sillä vain rasteilta saadut pisteet vaikuttavat lopputuloksiin. Maalissa kävimme vilkaisemassa tuloslistoja ja järkytys oli suuri; nimemme hillui tuloslistojen kärjessä. Ajattelimme kuitenkin tulevamme kärjestä vauhdilla alas, joten päätimme lähteä rauhassa syömään, suihkuttelemaan ja saunomaan. Tähän hurahtikin lähes kaksi tuntia ja kun kävimme katsomassa tuloslistoja uudestaan, siellähän me edelleen kärjessä pompimme. Kiljaisu oli kyllä kuulemisen arvoinen.

Tämän jälkeen meitä ei sitten saatu hievahtamaankaan tulostaulun edustalla olleelta sohvalta. Panikoimme, söimme Tuc-keksejä, ja odotimme kauhulla aina kun oranssin sarjan pisteet tulivat näkyviin. Kerran tipahdimmekin kakkossijalle, mutta siinäkin vaiheessa eroa kärkeen oli vain 0,1 pistettä, ja jo seuraavien pisteiden ilmaantumisen jälkeen nousimme taas ykkösiksi. Ja vastoin kaikkien muiden ja etenkin omia ennakkokäsityksiä siellä pysyttiin. Lopulliset pisteet (ilman protestiaikaa) tulivat juuri ennen kuin lähdimme Hämeen yhteiskuljetuksilla takaisinpäin. Meidän jo aika tavaramerkiksi muodostunut kiljaisu oli korviahuumaava! Välillä on vieläkin vaikea tajuta, että me ihan totta ollaan suomenmestareita. Se fiilis kisapaikalla oli upea, ja bussimatka takasinpäin erittäin hilpeä. Pahoittelut niille, jotka yritti nukkua, kun me laulettiin etuosassa. ;D Onnea vielä muillekin Louhessa pärjänneille, ja muuten vain maaliin päässeille. Oli ikimuistoinen päivä hyvin järjestetyissä kisoissa! Kisan tuloksia voi tarkastella tästä, ja lisää kuvia löytyy täältä.

KyKi:n talvileiri 2015

Lippukuntamme leireili siis 6.-8.3. Tervajärven leirikeskuksessa. Leirillämme ei ilmeisesti varsinaista teemaa ollut tai sitten se ei meille ikinä selvinnyt. Leiri oli tosiaan tarkoitettu koko lippukunnallemme ja meitä itse leiriläisiä olikin paikalla lähes sata. Napakettuja leirillä edustamassa oli Laura, Camilla ja Lotta. Leiri alkoi perjantaina telttojen ja kangaslaavujen pystyttämisellä (niin kuin kaikki leirit yleensäkin). Lotta kuitenkin onnistui tämän vaiheen taidokkaasti ohittamaan, viettäen perjantai-illan rippileirinsä ennakkotapaamisessa ja saapuen leirille telttojen jo ollessa pystyssä. Lauantaiaamuna meidät herätettiin lipunnostoon, jonka jälkeen lähdimme KyKin perinteiselle aamulenkille, joka tosin tällä kertaa käveltiin johtajien laiskuuden vuoksi.

Aamupalan jälkeen meille ilmoitettiin, että olimmekin saapuneet työleirille. Tehtävänämme oli siirtää leiripaikaltamme toinen huussi järven yli kämpällemme.  Lisäjännitystä operaatioon toivat frisbeegolfaavat nuoremmat leiriläiset ja kevätjäät. Ensin huussi kannettiin rantaan, jossa se sai allensa sukset. Lopuksi huussi vain työnnettiin uuteen kotiinsa. Osa leiriläisistä sai myös hommaksi rakentaa rakovalkeaa, jonka poltimme seuraavana yönä kangaslaavun lämmittimenä.

Huussin siirron jälkeen varsinainen leirielämä alkoi. Aamun ulkoilun jälkeen alkoi nälkä voittaa, ja oli lounaan aika. Ruokailun jälkeen meidät jaettiin noin kymmenen hengen leirivartioihin, joissa suoritimme suurimman osan leirin aktiiviteeteistä. Lauantaina ohjelmassa oli mm. sanomalehtikorien punomista, omien soittimien rakentelua, valmiiden soitinten soittelua, leikkejä ja voodoo-nukkejen veistelyä.

Illalla ohjelmassa oli vielä syömistä (jota muuten leireillä tehdään ja paljon), saunomista ja iltaohjelma. Me vanhemmat leiriläiset myös askartelimme sytykeruusuja ja toinen vartionjohtajistamme päätti kokeilla modernin taiteen valmistamista, ja muotoilikin meidän muovikauhamme uuteen uskoon. Valitettavasti tästä mestariteoksesta ei tainnut kukaan ottaa kuvaa. Hiljaisuutta ei jälkimmäisenä yönä virallisesti ollut, jonka takia nukkumaan menomme taisi hieman venyä. Saimme siis öisin päättää muutamasta vaihtoehdosta, missä halusimme nukkua. Ensimmäisenä yönä kaikki me Napaketut nukuimme puolijoukkueessa ja toisena kangaslaavussa.

Laavuja lämmitti toisena yönä rakovalkea.

Sunnuntaina normaaleiden leiriaamurutiinien jälkeen ohjelmassa oli leiriolympialaiset. Lajeja olympialaisissa oli kahdeksan, jotka pitivät sisällään esim. pulkkahiihtoa, potkukelkkailua ja jäähän reikien kairaamista. Olympilaisten jälkeen Napakettujen edustus poistui paikalta (välttäen telttojen purkamisen ja pakkaamisen) Ellan rippijuhliin. Onnea vielä Ellalle!

Huivikaulat hiihtämässä -Kosmos 2015

Olimme siis lauantaina 7.2. Hämeen partiopiirin talvimestaruuskisoissa Nokialla. Vartioomme kuului tällä kertaa Camilla, Laura, Lotta, Venla ja Venlan pikkusisko Emma. Päivä alkoi lauantaiaamuksi ihan liian aikasin. Kisapaikalla oltiin noin kahdeksalta, väsyneinä, mutta jännittyneinä. Kaikkia taisi tosiaan hieman jännittää, toisia enemmän, toisia vähemmän. Avajaiset olivat hauskat. Kilpailunjohtaja saapui paikalle vihreäasuisen alienin kuljettamalla alumiinifoliolla päällystetyllä autolla. Ainakin kilpailun järjestäjillä on tainnut olla hauskaa sitä päällystäessä :D

Napaketut juuri ennen lähtöä.

Kisan lähtölaukaus (kirjaimellisesti) ammuttiin yhdeksältä. Aloitusrasti oli rakentelurasti, jossa tehtävänä oli rakentaa eräänlainen kaukoputki. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä lähtörasti meni onnistuneesti, joten startti ainakin oli hyvä. Lähtörastilta lähdettäessä Lauran reppuun päätyi mainos Instagram-tilistämme, jonka ainakin rastihenkilöt huomioivat.

Rasteja kisassa oli lähtörastin lisäksi kymmenen kappaletta, joista suosikkimme oli ehdottomasti rasti, jossa avaruusrakettia muovimukia ohjattiin naruista vetelemällä käymään taivaankappaleilla (eli keräämään mukiin joulukoristeita). Alla oleva kuva on otettu kilpailun nettisivuilta, josta löytyy paljon muitakin kuvia, sekä tulokset. Sivuille pääset tästä. Kuva saattaa olla rajattu oudosti, koska emme itse ole kuvassa. 

Kuva: Petri Luojukoski

Toinen kiva rasti oli ruokarasti, jossa tehtävänämme oli valmistaa annetuista aineista banaani-kvinoa -pannukakkuja. Saimme myös käyttää mukana tuomiamme mausteita, joista oli mainittu ennakko-ohjeessa. Ruokarastin yhteydessä piti myös askarella kaleidoskooppi, jossa Laura pääsi hyödyntämään taiteellisia lahjojaan. Taisihan kaleidoskoopin kylkeen päätyä mainos blogista ja instagramistammekin. Lisäksi rastilla piti vastata kvinoa aiheisiin kysymyksiin, jotka onnistuivat suht. hyvin, kiitos Venlan ja Emman kvinoatietämyksen.

Laura paistamassa pannukakkua.

Roiskeläpät; tosinaisten kisaeväät.

Muilla rasteilla piti mm. antaa ensiapua, tehdä solmuja patakintaat kädessä, teipata maitotölkkejä jesarilla yhteen (vain suullisten ohjeiden perusteella), suunnata kaukoputki astelukujen mukaan oikeaan suuntaan, sekä vastata avaruusaiheisiin (ja vähän muihinkin) kysymyksiin ja opetella niiden vastaukset ulkoa. Viimeisellä rastilla luistelukentälle oli ripoteltu hautakynttilöitä tähtikuvioiden muotoon ja tehtävänä oli löytää tietyt tähtikuviot kentältä. Voimme sanoa, että tehtävä ei ollut niin helppo kuin miltä se kuulostaa, eikä varsinkaan väsyneenä, turhautueena ja hieman epäselvillä ohjeilla..

Kisa käytiin hiihtäen (jossei se vielä kuvista ole käynyt selväksi) lähinnä umpimetsässä, eikä reitti ollut kovinkaan helppo. Jokien ylittäminen suksilla ei ollut mitenkään yksinkertaista ja voimme sanoa, että kuvittelimme jo ennen maaliin pääsyä kisan menneen päin mäntyä muutenkin. Matkanteko oli vaivalloista myös yhden katkenneen sauvan ja aivan liian monen kaatumisen ansiosta.

Tässä Napakettujen näytteitä mäenlaskusta. 

Maaliin saavuimme hilpeällä mielellä; jos ei muuta, niin hauskaa oli ollut. Siispä olikin melkoinen järkytys, kun näimme tuloslistojen kärjessä keikkuvan nimemme, tosin vain puolet pisteistä oli tulleet. Olimme aivan varmoja, että kärkisijalta matka alaspäin vain alkaisi. Odottelimme tuloksia neljä tuntia jännittyneinä, väsyneinä, mutta kuitenkin hyvin syöneinä, sillä tuhosimme jäljelle jääneitä kisaeväitämme, sekä piipahdimme kisaruokalassa. Voi lippukuntamme poikaparkoja, jotka kestivät meitä koko odotteluajan joskus suuremmalla, joskus vähemmän suurella kärsivällisyydellä.

Mr. Napa odottelemassa jännittyneenä tuloksia.

Vaikka maaliin saapuessamme olimme varmoja alkavasta alamäestä, pois tuloslistojen kärjestä, sitä ei tainnut koskaan tulla. Kärjessä olimme ja kärjessä pysyimme. Voi sitä kiljunnan määrää, kun viimeistenkin rastien pisteet ilmaantuivat. Viisi tuntia tulosten odottelua ei siis ollutkaan turhaa. Onnea myös muille mitalisteille (jopa lippukuntamme pojille, jotka ansiokkaasti pääsivät tuurilla taistelivat pronssille) ja maaliin päässeille!

Napa-napa-napa-napaketut!

Me ollaan 00-tytöistä koostuva tarpojavartio Kyynärön Kiertäjistä ja tottelemme nimeä Napaketut. Meitä on viisi kappaletta, Lotta, Laura, Ella, Venla ja Camilla. Me Napaketut ollaan upean upean energinen tyttöporukka, ja ollaan kaikki hyviä kavereita myös partion ulkopuolella. Meidän blogi kertoo partiosta, partiosta ja partiosta. Niille, jotka eivät tähän upeaan maailmaan ole (vielä) tutustuneet, voimme kertoa, että partio koostuu leireistä, retkistä, viikottaisista tapaamisista, kisoista, kavereista ja kaikesta muusta mukavasta. Partio on ihana, kansainvälinen harrastus, jota me Napaketut rakastamme ♥. Olemme viime aikoina innostuneet kisaamaan, ja kisapaikoilta meidät löytää värikkäiden kettupipojemme ansiosta. Blogiin tulee postauksia silloin kun partiomaailmassamme jotain tapahtuu, ja ehkä joskus muulloinkin. Meidät löytää myöskin instagramista nimellä napaketut.


Vartiomme jäsenet:





Lotta

Lotta on ollut partiossa jo kauan. Tarkemmin sanoen syksystä 2008. Vartiomme aktiivisin jäsen. Jotenkin Lotan aktiivisuutta kuvastaa se, että partioon liittymisensä jälkeen Lotta ei ole jättänyt väliin yhtäkään leiriä. Lotta on porukkamme järjenääni, ja lähes kaikki fiksut ja toteuttamisen arvoiset ideat, kuten tämä blogi, tulevat Lotalta. Lotta nauraa paljon, ja on porukkamme luova lapsi. Lotan vahvuuksia ovat kokemus, varmuus, hyvä suunnistustaito ja se, että asioiden organisointi onnistuu.

Laura

Laura on Venlan ohella kaikista kauiten partiota harrastanut Napakettu. Laura on tunnettu onnettomuusalttiudestaan partiossa. Älkää ikinä, koskaan, antako Lauralle mitään, millä saa satutettua itseään. Laura on välillä äkkipikainen, mutta yleensä ihana ihminen, joka nauraa paljon. Laura keksii paljon ideoita, mutta ne eivät ole aina ihan toteuttamisen arvoisia. Lauran tehtävänä kisoissa on ärsyttää kisajärjestäjiä listaamalla allergioitaan, sekä rastihenkilöitä etsimällä porsaanreikiä rastikäskyistä. Lauran vahvuuksia on kokemus ja varmuus, sekä vartiomme parhain rakentelutaito, sekä positiivisuus ja optimistisuus.

Ella

Ella on ryhmämme aktiivisimmasta päästä, vaikka onkin harrastanut partiota vain reilun vuoden verran. Ellan tapaakin siis lähes jokaisesta tapahtumasta.  Ella on hyvä kuuntelija. Ella on ryhmämme rauhallisin, mutta vauhtiin päästessään Ellaakaan ei pidättele kukaan tai mikään. Rauhallisuus näkyy myös ajoittaisessa hitaudessa esimerkiksi syömisessä. Ella on vartiomme pikkuvauva, fyysisestä pituudestaan huolimatta.

Venla

Venla on Lauran lisäksi viettänyt partiossa eniten vuosia. Venlaa näkee partiotapahtumissa muita vähemmän aktiivisen juoksuharrastuksen takia. Venla on ryhmämme vanhin ja viisain, joissakin järkeä vaativissa tapauksissa, mutta niitä vastaan tulee harvoin. Venla on myös Napakettujen äänekkäin ja koloilloissa ääntä hänestä kyllä lähtee, jos joku häntä uskaltaakin kutittaa. Venlan vahvuuksia kisoissa on ehdottomasti kuntoa vaativat tehtävät, rauhallisuus ja maalaisjärjen käyttö. Heikkoutena taitaapi olla hieman unholaan painunut suunnistustaito.

Camilla

Camilla on ryhmämme kuopus, sekä fyysisen, että partioikänsä puolesta. Lotta pakotti toi Camillan vartioomme marraskuussa. Camilla on pieni ihminen, mutta suurisydäminen sellainen ♥. Kuvassa näkyy myös yksi Camillan koiruleista, joka tunnetaan myös nimellä Jumbo.